12 päivää lähtöön!

Iik!

Satuin tossa yks päivä vilkaisemaan seinäkalenteriin ja tajusin että lähtöön on enää alle kaks viikkoa! Siis parin viikon päästä mä oon jo thuolla, jossakin, enkä oikeesti tiiä yhtään missä!

  Oon ottanu pari viikkoo tosi rennosti, ajellu ympäri Suomea ja viettäny arvokasta aikaa sukulaisten ja kavereiden kans, mut nyt alkaa pikkuhiljaa pikkune paniikki iskee. Tuntuu että aika loppuu KESKEN!! Tuntuu että vielä ois niin paljon asioita tekemättä.

  Kertailen  koko ajan mielessäni että onhan mulla nyt kaikki mitä tarviin; passi, viisumi, se kamala paperiläjä, matkalaukut ja !!hammasharja!!. Samalla panikoin myös että eihän mulla oo mitään mitä ei saa olla esim. raketteja... ei sitä ikinä tiiä mitä sinne vahingossa pakkaa! :D (Onneks meitä lähtee Suomesta viis tyttöä samaan aikaan niin luultavasti vältytään suurimmilta kohelluksilta.)

  Mutta nyt Suomen kesä pistää parastaan joten mä aion nauttia siitä. Myöhemmin alan suunnittelemaan ens viikonlopun läksiäisiä, ettimään lisää tuliaisia ja jotain ihme adapteria.

          Pikku hiljaa oon valmistautunu hommaamalla esim. noita lahjoja
            host perheelle. Löysin myös tollasia pikkusia Suomen lippuja
            joita meinaan sit tunkee joka paikkaan hihii!

Että mitä että?

Vihdoin!

Pari kuukautta sitten kesken työpäivän mulle tuli sellanen olo että nyt on pakko repästä, keksiä jotain ihan uutta. Ei mun elämä ollu mitenkään huonoa, kaikki oli ihan hyvin. Jotenki vaan tuntu että olin jämähtäny (joo okei, oon 19v ,ehken mä niin pahasti ollu voinu vielä jämähtää). Mietin aluks että olisin lähteny hyväntekeväisyystyöhön jonnekkin mut monen järjestön aikatauluihin nähden olin myöhässä asialla, enkä yksin kuitenkaa uskaltanu lähtee ku kukaan tuttukaa ei päässy mukaan(nössö!). Sitte muistin että olin miettiny  Au Pairiks lähtöä jo pari vuotta sitte lukiossa mutta sillon se oli vaan jääny.Ja sitä enne jo mietin vaihtoon lähtöä. Eli tää on muhinu jo aika kauan mun mielessä.

Nyt oli vaan just oikee hetki. Ja Au Pairiks lähtö oikee keino yhdistää unelma ulkomailla asumisesta, siellä työskenteleminen ja unelma-ala.

   Mä oon aina pitäny matkustelua ja kieliä ihan omanlaisena rikkautena, koska ylipäätään se että uskaltaa lähteä jonnekkin uuteen paikkaan tietämättömänä siitä mitä siellä tapahtuu opettaa ja kasvattaa tosi paljon. Ainakin ite nautin siitä että oon ihan uudessa tilanteessa jossa en ookkaan se tilanteen herra ja todellakin joudun pärjäämään ite ja miettimään että mitäs nyt.(Kauhutekstiä vanhemmille) Myös tän takia blogin nimessä on sana seikkailu. Tykkään seikkailla, vaikka aina sen seikkailun ei tarvii olla ihan samassa mittakaavassa kun Au Pairiksi lähtö. :)

   

Tässä sitä ollaan pähkäilystä, ressistä ja paperisodasta selvinneenä ja nyt Yhdysvallat jo toivottelee mua tervetulleeks! Ja mä toivotan teidät tervetulleeks mun annukkamaiseen äidinkielenopettajanpainajais-blogiin! :)

                                Here we go!