Nyt.
Miten vaikeeta voi olla yhen blogi tekstin kirjottaminen? No ei sitten yhtään vaikeeta mutta se vartin löytäminen siihen tuntuu välillä olevan ihan mahdotonta. Alotan työt joka päivä n. klo.8 ja oon töissä noin 10h (joskus enemmänkin) jonka jälkeen tai ennen käyn lenkillä tai salilla (ettei pää hajoa), sen jälkeen onkin dinneri ja käyn nopsaa kavereiden kans kahvilla tai ulkona ja sitte onki jo kello paljon ja niin kova väsy ettei pysy silmät auki. Kaiken lisäks kaiken myllerryksen ja arjen (johon on jo aika hyvin tottunu) keskellä ei aina osaa kattoo kaikkee ihan oikeesta perspektiivistä ja tuntuu että eihän tässä oo mitään kirjotettavaa, vaikka oikeesti onkin!
Tai sitten tää pari kuukautta oli vaan taas yks mun luovista tauoista mitä on aina biisien teonki kanssa.
Oli mitä oli, nyt se on ohi. Ja vaikkei ois ohi niin nyt se joka tapauksessa loppuu! :D
Ei siinä oo mitään järkee että kirjotan 3kk kaukasia juttuja tällä muistilla! Hyvä ku muistan mitä tein eilen!
Talo missä asun on erittäin eloisa joten luulen että otan uudeks tavaks tulla joko tänne NYPL (New York Public Library) tai johonkin kahvilaan kirjottelemaan pari kertaa kuussa!
Anyway, pointti oli se että olen elossa! Nyt lähen täältä kirjastosta koska tää menee kuudelta kiinni, kävelen Starbucksin kautta (tilaan cinnamon chai laten soijamaidolla) metrolle jolla pääsen staten island ferrylle ja meen ihastelemaan vapaudenpatsasta yöllä!
Miten se sit menikään:
lähdin kirjastosta ja ängin turistien läpi ulos ja lähin suunnistamaan metrolle starbucksin kautta mutta se metropysäkki olikin suljettu (punaset valot) joten päätin sitten kävellä seuraavalle joka oli 33streetillä eli 10 streetin päässä. Ei kyllä haitannu muutenkaan mutta ilahduin kun törmäsin matkalla sattumalta Scandinavian storeen!!!!!! Sieltä ostin pipareita ja glögiä perheelle ja sit jatkoin matkaa metrolle. Otin metron nro.5 kun en hölmönä muistanu ettei se mee sinne asti minne halusin joten juttelin siinä sit 10 min kolmen kivan saksalaisen opiskelijan kanssa kun odotettiin oikeeta metroa. Sitte suunnistin staten island ferrylle ja toisessa päässä myöhästyin ferryltä joten puoli tuntia juttelin tällä kertaa tosi mukavalle naispoliisille ja miehelle nimeltä Dennis. Päästiin takasin manhattanille sanoin heipat Dennikselle ja kävelin sit uptowniin Rockefeller centerille ihastelemaan jouluvaloja ja nauttimaan atmospherestä and that's it! Oli kiva alone-päivä (ihan tahallaan koska koko joulu oli niin sosiaalista ja väkirikasta että alko jo ahistaa)
Tällä kertaa ei ollu mitään suurempia Annukka-mutkia matkassa (ihme) ja kotonaki olin puoli kahentoista aikaan!
Sunnuntaina otin Shamasin (perheen hullu/nuori/energinen kultanennutaja) mukaan ja suunnistin 45min päähän Bear Mountain State Parkkiin vaeltamaan. Kiivettiin Bear Mountainin huipulle (mentiin jotain ihan mun omaa kolme kertaa pidempää reittiä) ja takas. Oli kyllä niin henkeä salpaavat maisemat että HUH! Sain kaiken lisäks Shamasin totaalisesti väsytettyä ja omat jalat tutisemaan joten sanoisin että erittäin hyvä reissu! Shamasin kanssa on muutenki kiva aina mennä lenkille ja vaeltamaan ku kaikki pysähtyy juttelemaan (Shamasille:D) ja pitää sitä hirveen koviksena (kun ei tiiä mikä nössö se on oikeesti). Parkkiksellaki herätti huvittuneisuutta ku jouduin auttamaan sitä hyppäämään autoon. Iso koira!
Eipä mulla muuta, tästä on hyvä alottaa uus viikko! Näkyillää!
Miten se sit menikään:
lähdin kirjastosta ja ängin turistien läpi ulos ja lähin suunnistamaan metrolle starbucksin kautta mutta se metropysäkki olikin suljettu (punaset valot) joten päätin sitten kävellä seuraavalle joka oli 33streetillä eli 10 streetin päässä. Ei kyllä haitannu muutenkaan mutta ilahduin kun törmäsin matkalla sattumalta Scandinavian storeen!!!!!! Sieltä ostin pipareita ja glögiä perheelle ja sit jatkoin matkaa metrolle. Otin metron nro.5 kun en hölmönä muistanu ettei se mee sinne asti minne halusin joten juttelin siinä sit 10 min kolmen kivan saksalaisen opiskelijan kanssa kun odotettiin oikeeta metroa. Sitte suunnistin staten island ferrylle ja toisessa päässä myöhästyin ferryltä joten puoli tuntia juttelin tällä kertaa tosi mukavalle naispoliisille ja miehelle nimeltä Dennis. Päästiin takasin manhattanille sanoin heipat Dennikselle ja kävelin sit uptowniin Rockefeller centerille ihastelemaan jouluvaloja ja nauttimaan atmospherestä and that's it! Oli kiva alone-päivä (ihan tahallaan koska koko joulu oli niin sosiaalista ja väkirikasta että alko jo ahistaa)
Tällä kertaa ei ollu mitään suurempia Annukka-mutkia matkassa (ihme) ja kotonaki olin puoli kahentoista aikaan!
Sunnuntaina otin Shamasin (perheen hullu/nuori/energinen kultanennutaja) mukaan ja suunnistin 45min päähän Bear Mountain State Parkkiin vaeltamaan. Kiivettiin Bear Mountainin huipulle (mentiin jotain ihan mun omaa kolme kertaa pidempää reittiä) ja takas. Oli kyllä niin henkeä salpaavat maisemat että HUH! Sain kaiken lisäks Shamasin totaalisesti väsytettyä ja omat jalat tutisemaan joten sanoisin että erittäin hyvä reissu! Shamasin kanssa on muutenki kiva aina mennä lenkille ja vaeltamaan ku kaikki pysähtyy juttelemaan (Shamasille:D) ja pitää sitä hirveen koviksena (kun ei tiiä mikä nössö se on oikeesti). Parkkiksellaki herätti huvittuneisuutta ku jouduin auttamaan sitä hyppäämään autoon. Iso koira!
Eipä mulla muuta, tästä on hyvä alottaa uus viikko! Näkyillää!
Kiitos kun laitat kuvia! Siellä todella maisemaa laidasta laitaan, citystä rauhalliseen luontoon. Kaunista.
VastaaPoista